MITEN SAAN MUUT MUKAAN?
Minä vain yksinkertaisesti teen asioita. Huomaan että
tekeminen tarttuu. Jos jään itse hetkeksikään istuskelemaan ja selailemaan
kännykkää, on hyvin todennäköistä että aloitan toiminnallani ketjureaktion.
Toimintatapani on siis vain puskea apinanraivolla eteenpäin, oli meillä kuinka
huono tilanne tahansa. Asiaa ei ainakaan auta hanskojen tiskiin lyöminen. Aina
on vaihtoehtoja. Huomaan että asenteeni on alkanut tarttua muihinkin, varsinkin
niihin jotka seuraavat tekemisiäni tiiviimmin.
Toinen keinoistani on se että valitan hyvin vähän jos
ollenkaan. Tietenkin asioille tulee kirottua aika ajoin, mutta en pidä pitkiä
ja yksityiskohtaisia saarnoja siitä mikä kaikki tilanteessamme mättää vaan jälleen
kerran, keskityn töihin. Tietenkin ongelmatilanteet pitää ottaa kunnolla
käsittelyyn, mutta turha voivottelu vain lisää negatiivisia ajatuksia ja
asennoitumista koko porukalle. Jos itselläni on jotain negatiivista sanottavaa,
niin kanavoin sen ulos vain läheisimmille koulukavereilleni ja kotiväelleJ. Lenkkeily auttaa myös
vähän…
MITEN OTAN OMAA TILAA?
Erittelen itselleni selkeät tilat missä tapahtuu mitäkin.
Tiimin kotipesässä teen vain töitä, kahvihuoneessa juon teetä ja selaan
kännykkää, ruokalassa syön ja sosialisoin, ykkösten luokan sohvalla teen
läksyjä koulun päätyttyä, kotona rentoudun enkä ajattele koulua. Kun jokaiselle
tekemisille on omat tilansa, minun on helpompi asettaa aivoni oikeanlaiseen
moodiin ja asioita tulee tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti